VALON JA MUSIIKIN JUHLAA

Pyynikki Festival Orchestra palaa vuoden tauon jälkeen Kesäteatteriin! Orkesteria johtaa tuttuun tapaan Jaana Haanterä. Kuten aikaisemmin, tapahtuman ydin on Pyynikin upean luonnon, mielikuvituksellisen valaistuksen ja parhaan klassisen musiikin yhdistäminen aisteja kiihottavaksi kokonaisuudeksi. Vuosina 2007-09 ohjelma koostui Jean Sibeliuksen ja Felix Mendelssohnin näyttämöä varten säveltämästä musiikista. Samalla linjalla orkesteri jatkaa myös tänä vuonna, mutta mukana on myös toisenlainen, yllättävämpi juonne.

Sibeliuksen teatteritöistä vuorossa on Sarja musiikista näytelmään Kuningas Kristian II, op. 27. Sarja on lähes kattava kooste musiikista, jonka Sibelius kirjoitti berliiniläisen ystävänsä Adolf Paulin näytelmään vuonna 1898, eli hiukan ennen ensimmäistä sinfoniaansa. Näytelmän energisen intohimoisesta tummanpuhuvaan vaihtelevat tunnelmat saavat kaikua musiikista, johon kuuluu muutama Sibeliuksen tunnetuimmista orkestraalisista laatukuvista, mm. kesäöisen luonnon voimaa heijastava Nocturne, hiljaisen surullinen Elegia – sekä tietenkin hilpeästi säkkipillinsoittoa matkiva serenadi Musette, jonka helsinkiläisyleisö pian ensi-illan jälkeen sanoitti Sibeliuksen mieltymyksiin viittaavaksi viisuksi ”…minä menen Kämpiin takaisin…”. Pyynikin Sibelius-osasto täydentyy kahdella numerolla musiikista säveltäjän langon Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema: Kurkikohtaus ei kaipaa esittelyjä, eikä tietysti varsinkaan Valse triste.

Suomessa ei liene aikaisemmin kuultu sellaista kuriositeettia kuin Ludwig van Beethovenin Kymmenettä sinfoniaa Es-duuri. Oikeastaan sellaista kappaletta ei ole olemassakaan, mutta säveltäjän suttuisten luonnosten perusteella siitä, tai tarkemmin sanoen sen ensimmäisestä osasta, on laadittu esitysversio, joka kuullaan ohjelman erikoisuutena. Palapelin kokosi 1980-luvulla englantilainen Barry Cooper; luonnokset koostuivat noin 50 katkelmasta, jotka Cooper järjesti hiukan erikoisen sinfonisen osan hahmoon. Tässä muodossa on mahdollista saada kertova käsitys siitä, millaisen teoksen kanssa vakavasti sairas mestari viimeiset viikkonsa työskenteli. Klassisistisen jalo, suorastaan sulosävelinen Andante kehystää tuimailmeistä c-molli-Allegroa. Se tuo yllättävästi mieleen Brahmsin 40 vuotta myöhemmän c-molli-sinfonian, jota on leikillisesti kutsuttu Beethovenin kymmenenneksi!

Pyynikki Festival Orchestra toivottaa kuulijat ja katsojat tervetulleiksi loppukesän huumaavalle elämysmatkalle ikimetsään, valoon ja musiikkiin!

Vuonna 1980 syntynyt valosuunnittelija Ville Finnilä on alun perin haapajärveläinen, mutta sittemmin melko lailla tamperelaistunut visionääri. Hän on opiskellut ja opiskelee edelleen TAMK:ssa/ TTVO:lla Teatterin ja tapahtumien AV-suunnittelijaksi ja Medianomiksi. Valmistuminen häämöttää lähitulevaisuudessa ensi vuoden puolella. Ville on aiemmalta ammatiltaan Media-assistentti (Ylivieskan seudun ammattiopisto, 2005), mutta valojen parissa hän on työskennellyt jo useita vuosia.

Villen työhistoriaa:

Freelancer vuodesta 2004, Valo- ja ääniteknikko/suunnittelija.

• Useita eri tapahtumia, kiertueita ja festivaaleja sekä myös maisemavalaisua.

Työpaikkoja mm.

• Musiikkiteatteri Palatsi 2008-2010 (Valo- ja ääniteknikko)
• Tampereen Työväen Teatteri 2010-2011 (Valoteknikko)

Muita töitä mm.

• Valosuunnittelu "Rakkaus Revyy" Musiikkiteatteri Palatsi 2010
• Valosuunnittelu "Kevät Show - D.I.E.S" Sorin Sirkus 2011
• Valosuunnittelu Nollapiste-kollektiivin nykytanssiteos "IRTI" 2011
• Valo-operaattori Jokilaaksojen musiikkisäätiön toteuttamissa, Nivalan jäähalliin toteutetuissa oopperoissa:
  "Joutilas mies" 2008
  "Viimeiset kiusaukset" 2009
  "Rockland" 2011